Niinhän se olis, mut onneks on tekemistä ja paljon tässä vajaan parin päivän aikana.

Tänään on tiistai ja kello näyttää reilua puolta päivää. Enää olisi tää päivä, ja huominen ja sitten torstaina heti yhdeksän jälkeen pitäisi lähtee Tahvo hakemaan Kuopiosta. Onneks Kuopioon ei aja (äidin autolla ja sen ajamalla nopeudella..) nelisenkymmentä minuuttia. Meillä olis rehvit Pitkälahden ABC:llä kymmenen jälkeen. Sen jälkeen sopimusten allekirjoitus ja ekun Tahvon kanssa nokka kohti kotia.

Tänä iltana varmaan käyn allekirjoittamassa yhdestä 63m2 rivitalokaksiosta vuokrasopparin, sitten keskiviikko menee täysin muuttoo tehdessä ja tavaroiden järjestelyssä ja toivonmukaan saisin takapihankin jo aidattua niin ei tartte pitää koiria hihnassa kiinni mitenkään. Onneks siinä on vasemmalla puolella koira-aitausta jo niin ei tarvitse kuin kahteen kohtaan aitaa rakennella. Tuo kämppä on ihan unelma, se on tosi tilava ja siinä on ihanat puulattiat ja ikkunat ja ihanasti huoneitakin ja on koirillakin tilaa ja ja ja.. Vuokranantajana toimii vieläpä ukin ja iskän tuttu, kenen autoa molemmat on laitellu vähän väliä kymmeniä vuosia, niin ei tartte takuuvuokriakaan maksaa eikä muutakaan.

Täytyykin käydä kysymässä vuokraako eläinkaupat meillä päin sitruunapantaa. Se auttaisi Retulle näin ensihätään hyvin, kunnes saisin rahaa sen verran että ostaisin oman. Retulla kun on tapana aloittaa uliseminen heti kun lähden samasta asunnosta pois, joskus ei tarvitse kuin vessaan mennä. Täällä kun ollaan porukoitten luona nyt asuttu pari viikkoa, niin se on jo pikkuhiljaa sisäistänyt sen että kyllä mamma tulee takaisin vaikka jätin sen toisten koirien sekaan. Kun täällä on kaksi taloa, paritalon molemmat puolet, niin koirat asustelee toisella puolella (tosin ne on aidatulla pihalla irti niin paljon että sisällä ovat vaan öisin ja pakkasilla ja silloinkin siellä on minun vanhempi pikkusisko niiden kanssa nukkumassa kun se asuttaa tuota toista puolta) ja porukat + nuorin pikkusisko ja porukoitten uus 9viikkoa vanha suomenajokoira asuu toisella puolella missä vieraat ja muutkin aina on. Kun isosiskoni on niin paha astmaatikko että ennen se ei oikein pystynyt käymään kylässä kun se melkein jo tukehtu, niin tämä on hyvä vaihtoehto. Ja tuo toinen puoli on sellainen koiraystävällinenkin, vähemmän tavaroita ja ei haittaa jos kuraa on lattialla yms. :-)

Ei mutta niin, siitä Retun ulvomisesta vielä. Niin se on nyt tottunut siihen että tulen takaisin, eikä metelöi minun perään enää muutenkuin silloin, jos se näkee että minä pihalla olen enkä huomioi sitä lainkaan. Se vaan tsiikailee ikkunasta ja katsoo sydäntäsärkevästi ja ulvoo että etkö sä nyt huomaa. Muuten se osaa jo olla hiljaa. Mutta veikkaan että kun tästä nyt ihan heti kohta lähdetään omaan asuntoon taas, niin sen hiljaa yksin ollessa ottaa takapakkia. Kerrostalossa kun asuttiin, niin sitruunapanta toimi hyvin enkä minä nyt sitä jättänyt pitkiksi aikoja yksin. Ja kissat oli silloin sillä seurana. Täytyy kyllä oikeasti lopetella tämä muuttaminen. Stressaa ihan varmana Retuakin hirveesti, kun sen maaliskuussa hain. Se oli sen eka muutto. Siitä muutin rivitalosta kerrostaloon. Toinen muutto. Sieltä porukoitten luokse. Kolmas muutto. Ja nyt taas rivitaloon, neljäs muutto. Neljä muuttoa puolen vuoden aikana. Ei hyvä.. Tajusin sen itsekin, en yhtään ihmettele jos se stressaa. Ja olen Retun kanssa ollut oikeastaan 24/7 yhdessä, niin ihmekös se huutaa minun perään.

Lupaan ja vannon, etten enää muuta ja paneudun nyt tuohon yksinoloon ja alan Retuakin lenkkeilyttää enemmän. Ja lupaan että uuteen vuoteen mennessä olen tiputtanut painoa itseltäni noin 10 kiloa. Eikä tämäkään ole vitsi. (Omakotitalossa, jossa iiiiso kokonaan aidattu piha mihin voi vain koirat laskea ulos juoksemaan, on paha tämmöiselle laiskalle ihmiselle :-D )